usjussi

Elämää ennen telkkaria

 

Elämää ennen telkkaria

Me suuret ikäpolvet olimme pitkän sodankäyneiden isiemme ja äitiemme rakkauden tuotos, vaikka sitä ei uskoisi, koska kaikilla heillä oli jonkinlainen vamma, näkyvä tai näkymätön. Mitäs me kakarat sitten teimme, kun ei ollut edes telkkaria?

 

No, meidän telkkarimme ja facebookkimme oli vain rikas mielikuvitus. Teimme ensimmäiset Nokiat jo 50-luvulla jotka toimivat. Puisen tulitikkuaskin pohjaan pantiin reikä ja siihen pujotettiin karhunlanka, johon solmittiin tulitikku. Sama 30 metriä pitkän langan toiseen päähän. Pingotettiin ja alettiin puhumaan kuin LA- puhelimeen, kuuluvuus melkein kuin nykyisellä gsm:llä. Sitten rakensimme erilaisista tarpeista kideradiot.

 

Mutta, se mikä oli hauskinta, oli isiemme yksi perintö pojille olla kiinnostuneita kaikista ”paukutteluista”. Olikohan meillä käynyt nuohooja, koska saunan pesä oli nuohottu hiilistä ? Samalla kellariin ilmestyi kukkkauppa Reinolasta kieroudella ja koiruudella hommattu kukkamyrkky ( ei alle 16-v). Lisäksi pari kokkaretta keltasia kiveä muistuttavia sellutehtaan ylijäämäkemikaaleja. Puoli ämpäriä mustaa ruutia oli kohta valmis.

 

Täytettiin paperirullan kova pahvisisus aineella, rautalagalla sidottiin yläpää tukkoon ja alapäähän täytteeksi paperia, työmalta ” hommattu” sytytyslanka päähän ja koko komeus kepin varteen. Ja lähtihän se kuin ohjus ja korkealle menikin.

 

Sen ajan ”tykistöön” kuuluivat nyrkkikyllikit, sankkitussarit, pinnapyssyt, pumppuhaukikot, salpietari-kerrospaukut ja kaikki itse tehtyinä. Mistään paukutteluun liittyvästä ei ollut pulaa; enempää en uskalla kertoa ”reseptejä”, koska niihin liittyy löydetyt kranaatinheittinen kranaatit, kiväärien patruunat, isän sodanaikaiset parabellumit jne. Hyvä että selvittiin tästä vaiheesta hengissä.

 

No, eihän tämä tähän paukutteluun loppunut. Tehtiin itse hartsia kuusen pihkasta tämänikäisten tuntemalla menetelmällä - en kerro sitäkään julkisesti, koska sitten metsä palaa. Soitettiin hartsilla pirunviulua naapurin ikävälle ämmälle iltamyöhään kaikupohjana hänen ikkunankarminsa.

 

Kotipihalle saatiin laittaa teltta kesällä. Yömyöhään käytiin syömässä kansakoulun opettajien puutarhasta parhaaat mansikat ja marjat. Virvelöitiin yömyöhään muutama lohi kalanviljelylaitoksen altaasta. Ravustettiin taskulampun avulla purossa. Ja oltiin hyviä omenavarkaita, koska osasimme olla katkomatta oksia.

 

Majoja metsässä meillä kaikilla oli. Se meidän maja oli muuten kuin hiristalo puun pienistä rungoista sidottuna ja naulattuna ja päällä kaatopaikalta peltikatto. Tapetoitu sisältä sanomalehdillä. Joulun aikaan panimme sisälle pikku kuusen kynttilöineen ja veimme sinne omat ”lahjamme”. Oli lämmintä ja hauskaa. Piti vain talvella peittää jäljet vetäen havuharavaa perässämme. Ja se paikka salattiin kaikin keinoin ei-kavereilta.

 

No, tehtiin me oikeita töitäkin. Istutettiin hevosen perässä perunat vakoon, huolehdittiin pakolla mullauksesta ja kitkemisestä, mutta perunan nosto oli hauskaa syksyllä. Syyslomalla, perunan nostolomalla, kansakoulustsa käytiin koko porukalla nostamassa kartanon potut maasta ja tehtiin hiiliperunoita nuotiossa.

 

Niitettiin tontin nurmikot vikatteella. Pidettiin omenapuun alustat mullattuina ja kasteltuina. Kerättiin marjat metsästä ja pensaista. Tehtiin puulla lämmitetyn talon klapit itse kirveellä halkaisten. Ja ikä oli jossain välillä 7- 14.

 

Se siitä läppäristä,facebookista ja älypuhelimesta, joka tänä elämän köyhdyttämänä aikana on nyt aina mukana. Voi meitä ja nykyaikaa.

 

PS. pianon, huuliharpun ja kanteleensoitto tietenkiin kuuluivat voimakkaasti kaikenlaiseen muuhunkin kulttuuriin sidoksissa olleen pojankoltiaisen harrastuksiin puhumattakaan ”joka lajin” urheiluista.

PS.PS. Mitähä nykylapset enää saavat tehdä ja oppia oikeasta elämästä ?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Joachim Seetaucher

Unohdit mainita "pirunviulun". Kun yöllä hiipi kiinnittämään langan talon ikkunan pieleen ja sitten metsän siimeksestä käsin hinkkasi sitä pingotettua lankaa hartsin palalla, niin talon sisällä nukkuneet heräsivät viulun soraääneltä sointuvaan vingutukseen.

Muuten, nykyään voitaisiin jo puhua telkkarin jälkeisestä ajasta. Omat tyttäreni eivät juuri telkkaria katso, vaan hengaavat pelkästään netissä ja pelikonsoleilla.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

En toki unohtanut; ote tekstistä

"Tehtiin itse hartsia kuusen pihkasta tämänikäisten tuntemalla menetelmällä - en kerro sitäkään julkisesti, koska sitten metsä palaa. Soitettiin hartsilla pirunviulua naapurin ikävälle ämmälle iltamyöhään kaikupohjana hänen ikkunankarminsa."

Joachim Seetaucher

No niinpäs näkyy, sorry!
(Se siitä seuraa, kun ei laita tekstiin lukemista helpottavaa kappalejakoa.)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kiitos, kiva tarina, yhtymäkohtia omaan lapsuuteen.